Antoine
Laurent de Lavoisier
Aineen häviämättömyyden laki
Aineen häviämättömyyden laki eli massan säilyvyyden laki on
yleinen luonnonlaki, jonka mukaan aine pysyy suljetussa systeemissä
muuttumattomana. Se voidaan ilmaista myös niin, että ainetta ei synny eikä
häviä. Lavoisier havainnollisti, että aine voi muuttaa muotoaan. Lavoisier
todisti vuonna 1789 kokeellisesti aineen häviämättömyyden lain, tämä
mahdollisti myös alkuaineiden tunnistamisen. Lavoisier osoitti, että palaminen
on prosessi, jossa palava aine ja happi yhdistyvät. Lavoisierin palamisilmiö
kumosi entisen flogiston-teorian, joka väitti aineen vapauttavan palaessaan flogiston
nimistä ainetta.
Lavoisier kemian uudistamisessa
Lavoisierin kokeet olivat ensimmäisiä kokeita, joissa käytettiin
kvantitiivisen kemian menetelmiä. Hän poltti fosforia ja rikkiä ilman kanssa ja
hän havaitsi reaktiotuotteiden massat suuremmiksi kuin lähtöaineilla. Näin
Lavoisier todisti massan häviämättömyyden lain oikeaksi. Lavoisier julkaisi
vuonna 1789 pääteoksensa Traité élémentaire de chimie eli Kemian
elementit.
Lavoisier kehitti myös kemian nimistöä ja nimeämistä muiden
ranskalaisten kemistien kanssa. Hänen kehittämän järjestelmän nimistöä on
vieläkin voimassa, esim. rikkihappo, sulfaatit ja sulfiitit. Hän havaitsi
joukon aineita joita ei ole mahdollista pilkkoa enää pienemmiksi, kuten happi,
typpi, vety, fosfori ja sinkki.
Muita tärkeitä keksintöjä 1600-
ja 1700-lukujen kemiassa
·
Jean Beguin julkaisi vuonna 1615 alkuaiden kemian kirjan, johon
oli piirretty ensimmäinen kemiallinen yhtälö.
·
Vuonna 1662 Robert Boyle esitti Boylen lain, joka on kokeellinen
kuvaus kaasujen käyttäytymisestä, erityisesti paineen ja tilavuuden suhteesta.
·
Henry Cavendish löysi vuonna 1766 vedyn värittömänä ja hajuttomana
kaasuna, joka palaa ja voi muodostaa räjähtävän yhdisteen ilman kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti