Antoine Laurent de Lavoisier

Antoine Laurent de Lavoisier

Aineen häviämättömyyden laki

Aineen häviämättömyyden laki eli massan säilyvyyden laki on yleinen luonnonlaki, jonka mukaan aine pysyy suljetussa systeemissä muuttumattomana. Se voidaan ilmaista myös niin, että ainetta ei synny eikä häviä. Lavoisier havainnollisti, että aine voi muuttaa muotoaan. Lavoisier todisti vuonna 1789 kokeellisesti aineen häviämättömyyden lain, tämä mahdollisti myös alkuaineiden tunnistamisen. Lavoisier osoitti, että palaminen on prosessi, jossa palava aine ja happi yhdistyvät. Lavoisierin palamisilmiö kumosi entisen flogiston-teorian, joka väitti aineen vapauttavan palaessaan flogiston nimistä ainetta.

Lavoisier kemian uudistamisessa

Lavoisierin kokeet olivat ensimmäisiä kokeita, joissa käytettiin kvantitiivisen kemian menetelmiä. Hän poltti fosforia ja rikkiä ilman kanssa ja hän havaitsi reaktiotuotteiden massat suuremmiksi kuin lähtöaineilla. Näin Lavoisier todisti massan häviämättömyyden lain oikeaksi. Lavoisier julkaisi vuonna 1789 pääteoksensa Traité élémentaire de chimie eli Kemian elementit.

Lavoisier kehitti myös kemian nimistöä ja nimeämistä muiden ranskalaisten kemistien kanssa. Hänen kehittämän järjestelmän nimistöä on vieläkin voimassa, esim. rikkihappo, sulfaatit ja sulfiitit. Hän havaitsi joukon aineita joita ei ole mahdollista pilkkoa enää pienemmiksi, kuten happi, typpi, vety, fosfori ja sinkki.

Muita tärkeitä keksintöjä 1600- ja 1700-lukujen kemiassa

·         Jean Beguin julkaisi vuonna 1615 alkuaiden kemian kirjan, johon oli piirretty ensimmäinen kemiallinen yhtälö.

·         Vuonna 1662 Robert Boyle esitti Boylen lain, joka on kokeellinen kuvaus kaasujen käyttäytymisestä, erityisesti paineen ja tilavuuden suhteesta.

·         Henry Cavendish löysi vuonna 1766 vedyn värittömänä ja hajuttomana kaasuna, joka palaa ja voi muodostaa räjähtävän yhdisteen ilman kanssa.

Takaisin